Kirjoitus julkaistu Vakka-Suomen Sanomissa 12.7.2012. Tässä pykälä- ja kaavamerkinnöin täydennettynä.
Sekä keskustan valtuustoryhmä että kokoomuksen ryhmän puheenjohtaja kirjoittivat V-SS:ssa 1.6. Turun kaupunkiseudun rakennemallin ja MAL-sopimuksen suhteesta kunnan kaavoitusvaltaan. Keskustelu on jatkunut. Aihe on tärkeä.
Perustuslain 121 § määrittelee kunnille itsehallinnon ja verotusoikeuden ja velvoittaa valtiota säätämään laeilla kaikki kunnille annettavat tehtävät. Kunnan toiminnasta säädetään kuntalaissa. Perustuslain mukaan ”jokaisen omaisuus on turvattu”, mutta maaomaisuuden käyttöä rajaavaa kaavoitusvaltaa ei ole säädetty sen paremmin perustus- kuin kuntalaissakaan vaan maankäyttö- ja rakennuslaissa.
Kunnan ja valtuutettujen keskeisen päätösvallan muodostavat verojen ja maksujen määrääminen, talousarviosta päättäminen, henkilöstön valitseminen ja sen työstä päättäminen sekä kaavoista ja muusta maankäytöstä päättäminen.
Mitä kunnan kaavoitusvalta on:
Kaavoitusvalta on laeissa säädettyä ja rajattua. Rajoja vallalle
asettavat esimerkiksi perustuslain kansalaisille turvaamat
perusoikeudet, mm. maanomistajien tietty yhdenvertaisuus ja ihmisten
oikeus terveelliseen ympäristöön ja siihen vaikuttamiseen.
Maankäyttö- rakennuslain ensimmäinen pykälä asettaa tavoitteeksi
järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä luodaan
edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologisesti,
taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä.
Tavoitteiden toteuttaminen tapahtuu alueiden käytön suunnittelulla,
jossa kunnan tehtäviin kuuluvat alueensa käytön pääpiirteet osoittavat yleiskaavat sekä alueiden käytön ja rakentamisen yksityiskohtaisen järjestämisen osoittavat asemakaavat. Poikkeuksena on ranta-alueilla omistajallakin oikeus laatia asemakaava, mutta myös siitä päättäminen kuuluu kunnalle.
Kaavojen tulee perustua tutkimuksiin ja selvityksiin ja niitä
laadittaessa on selvitettävä suunnitelman toteuttamisen
ympäristövaikutukset. Kunnan kaavoitusta ja rakentamista koskevissa
päätöksissä on myös otettava huomioon valtioneuvoston päättämät valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ja voimassa oleva seutu-, maakunta- ja/tai yleiskaava.
Voimassa olevat kaavat on erikseen säädetyllä tavalla otettava
huomioon myös muun lainsäädännön nojalla ympäristön käyttöä
suunniteltaessa ja päätettäessä. Lisäksi luonnonsuojelulain 6§:n mukaan kunnan tulee edistää luonnon- ja maisemansuojelua alueellaan.
Kaavat ja säädösten noudattamisen tuoma ennustettavuus turvaavat
ihmisten ympäristöä, omaisuuden arvoa ja keskinäisten suhteiden
oikeudenmukaisuutta sekä demokraattista mahdollisuutta vaikuttaa niihin.
Tämän pitäisi olla johtotähtenä niin kunnan omassa kaavoituksessa kuin
kunnan vaikuttaessa maakuntakaavaan ja ylipäätään maankäyttöön.
Mitä kunnan kaavoitusvalta ei ole:
Jos kunta ei tee yleis- ja asemakaavoja, ei toiminnassaan noudata
voimassa olevia valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita,
seutu/maakuntakaavaa eikä voimassa olevia yleis- ja asemakaavoja eikä
edistä niiden toteutumista, kunnan kaavoitusvalta jää irvikuvakseen.
Tapaus 1: Mynämotellista muutamia kilometrejä Raumalle päin
VT8 erkanee Mynämäen läpi kulkevalta harjulta yli
Peururahkan-Teeressuon. Suo on voimassa olevassa seutukaavassa
luonnonsuojelualuetta (SL). Muuten hyvin säilynyt suo rajautuu harjuun.
Yhdessä ne ovat suodattaneet sadevesiä niin, että tämän harjuosuuden
antoisuus vuonna 1978 tehdyn tutkimuksen mukaan oli 250+200 m3
pohjavettä vuorokaudessa. Niinpä koko harju liepeineen on Laitilan
rajalta saakka voimassa olevassa seutukaavassa pohjaveden suojelualuetta
(pv). Oleellinen osa harjusta on lisäksi seutukaavassa MY, MY-1 ja
MY/km –alueita sekä VR-aluetta. Siis sellaisia maa- ja
metsätalousalueita ja virkistysalueita, joilla on erityisiä
ympäristöarvoja. (Komealla Päärnävuoren metsästysmajalla voisi hienossa
ympäristössään olla enemmänkin käyttöä!)
Seutukaavan maankäyttötarkoituksia ei saa vaikeuttaa
mökkirakentamisella, avohakkuilla, metsä- ja suo-ojituksilla, jätteiden
sijoittamisella, maa-ainesten otolla eikä kivenmurskaamolla muusta
teollisesta toiminnasta puhumattakaan.
Voimassa olevasta kaavasta piittaamatta kunta on toiminnallaan
aktiivisesti osallistunut useimpiin näihin kaavan toteuttamista
vaikeuttaviin toimiin. Kunta on avohakannut metsäpalstansa, myynyt maata
teollisuustoimintaan (hanke onneksi raukesi) ja mökkirakentamiseen tai
soranottoon, sallinut soranoton ja murskaamon eikä kunta ole puuttunut
pohjaveden pintaa laskeviin ojituksiin eikä pohjavesialueelle
levitettyihin jätteisiin. Lisäksi kunta on ollut vaikuttamassa siihen,
että harjua suojelevat kaavavaraukset on esitetty poistettaviksi
vireillä olevasta maankuntakaavasta.
Tapaus 2:
Vaikuttavin Kustavintielle avautuva maisema on Mietoisten suuren
peltoaukean ja sen ylle kohoavan Perkkonmäen kontrasti. Ikäänkuin
hedelmällisellä tasangolla lepäisi jääkauden muovaama Maa-Äiti, jonka
kalliohuipuilla ja jyrkillä moreenirinteillä muinaisten merien voimat
vieläkin vaikuttavat. Askaistentie on kiertänyt sen sovinnolla ja vasta
Kustavintien röyhkeys on, autoilijankin haitaksi, viistänyt turhan
korkealta komeuden koillista lievettä. Tuhannet vuodet ihminen piti
jyrkkiä rinteitä sopimattomina rakentamiseen. Soran kaapaisut ja hakkuut
eivät vielä ole maisema- ja luonnonarvoja peruuttamattomasti
hävittäneet.
Arvojen määrä ja laatu on vienyt Perkkonmäen sekä Valtakunnallisesti
arvokkaiden kallioalueiden listaan että osaksi Valtakunnalliseksi
merkittävää maisema-aluetta. Maisema- ja luontoarvot on saaneet lain
suojan Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa, ne on merkitty
vireillä olevaan maakuntakaavaesitykseen ja lainvoimaiseen Mietoisten
kirkonseudun osayleiskaavaan.
Voimassa olevasta kaavasta piittaamatta Mynämäen kunta hyväksyi 16.4.
Perkkonmäen maisemallisesti keskeiselle luoteisrinteelle pientaloalueen
rakentamisen osallistumis- ja arviointisuunnitelman pientaloasemakaavan
laatimista varten. Näin siitä huolimatta, että Varsinais-Suomen liiton
ja ELY-keskuksen kanssa 29.2. pidetyssä viranomaisneuvottelussa nämä
pitivät alueen rakentamista lähtökohtaisesti mahdottomana.
Tapaukset 3, 4 jne: Tähän luetteloon kuuluu myös Tuula
Nikala-Soihan kirjoituksissaan esiintuoma pienten kuntien
piittaamattomuus kaavoitusvelvollisuudesta suureläinteollisuuden
sijoittamisessa haitankärsijöiden ja ympäristöarvojen kannalta.
Luetteloa voi myös jatkaa vertaamalla Mynämäen lainvoimaisten kaavojen
velvoitteita siihen, mitä monilla alueilla velvoitteiden vastaisesti on
kunnan myötävaikutuksella tehty.
Johtopäätökset: Nikala-Soiha onkin oikeassa siinä, että
kuntien kaavoitusvallan käyttöä on valvottava. Maankäyttö- ja
rakennuslain 18 §:n mukaan niin Mynämäen kuin Turunkin kaavoitus
kuuluisi valtion, alueellisen ympäristökeskuksen valvontaan. Mutta
Pekkarisen ja Häkämiehen aikana alueelliset ympäristökeskukset on
sulautettu ely-keskuksiin, elinkeinoelämän palvontaan!
Kun juuri Turku oli ympäristökeskuksen suurin ongelma kaavoituksen
valvonnassa, apua ei voi etsiä sieltä. Lain ja demokratian mukaisiksi
vaihtoehdoiksi jää: a) Mynämäkeä hallitsevat keskusta- ja
kokoomuspuolueet korjaavat kaavoitusvallan vastaiset toimet jo ennen
kuntavaaleja. b) Kuntalaiset äänestävät itselleen uudet, kaavoitusvallan
arvoiset valtuutetut.
Osmo Kivivuori