1. Kansalaisten ja kuntalaisten mielikuvat

Kevään 1985 yleisöäänestyksen perusteella valtakunnallinen asiantuntijaraati YLE:n luonto-ohjelmien toimittajan Veikko Neuvosen johdolla valitsi 2.6.1985 Suomen maakuntien maakuntalinnut. Varsinais-Suomen maakuntalinnuksi valittiin naakka.

Mynämäen kunnan kotisivulla todetaan: ”Naakka eli kirkhakkinen on kunnan nimikkolintu. Naakan löytää varmimmin Mynämäen kirkosta. Mitä olisi Mynämäen keskusta kesäisinä iltoina ilman naakkojen tuttua jutustelua kirkon harjalla tai lähistön hopeapajussa. Naakan pesintämahdollisuuksien turvaaminen kirkon vintillä on mynämäkeläisten kunnia-asia.”

2. Suomen kirkkoherrojen/pastoreiden mielipiteet kirkkonaakoista

Tunnetun naakkatutkijamme Eero Antikaisen vuonna 1964 aloittaman tutkimuksen mielipidetiedustelussa Suomen kirkkoherrojen/pastorien suhtautuminen annettuun kolmeen vaihtoehtoon jakaantui seuraavasti:

• 50% kannatti naakkojen pesinnän sietämistä
• 22% kannatti naakkojen pesinnän suosimista
• 28% kannatti naakkojen pesinnän estämistä

Pesinnän suosimista ja sietämistä perusteltiin mm. seuraavasti:

• kuuluvat vanhaan kivikirkkoon
• kodikkaat, jos ei liikaa
• huvittava lintu
• mielellään seuraa niiden elämää
• tarpeeksi jo hävitetty luontoa

Pesinnän estämistä perusteltiin mm. seuraavasti:

• likaantuminen ja roskaaminen (20 ilmoitusta)
• pikkulintujen poishäätäminen (9)
• viljan syönti läheisiltä pelloilta (8)
• piippujen tukkiminen pesämateriaalilla (6)
• kukkien nosteleminen maljakoista (5)
• vastenmielinen ääntely (4)
• taimien ja siementen syönti läheisiltä puutarhoilta (4)
• ulosteiden aiheuttama puurakenteiden lahoaminen (1)
• tautien levittäminen (1)

Nykyisestä myönteisestä suhtautumisesta kirkhakkisiin kertovat esimerkiksi Kirkkonummen suomalaisen seurakunnan Kirkkonetti.fi:n sivut ”Kirkon naakat”.

3. Naakkojen pesintä tehdyissä peruskorjauksissa

Eräissä kirkoissa (mm. Laitilassa) on peruskorjauksen yhteydessä rakennettu naakkoja varten erityiset pesäkopit päätyseinien, katon ja räystäiden muodostamiin lokeroihin. Näin peruskorjauksissa on estetty naakkojen pääsy avoimeen ullakkotilaan, mutta samalla turvattu kirkon naakkayhdyskunnan säilyminen.

Lääninarkkitehti Olof Holmberg suunnitteli Tuomiokirkon peruskorjauksen yhteydessä kuparivuorattujen pesäkoppien sijoittamista kiviseinän reikien sisäpuolelle. Tämä ratkaisu kuitenkin torjuttiin, ja tornin mittasuhteiden ja avaruuden tunnun elämystä liitelyllään ja ääntelyllään elähdyttäneet naakat ovat valtaosin kaikonneet. Nyt turkulaiset vaativat niitä kotiutettavaksi takaisin.

4. Naakkojen elämä ja sen tutkimus

Mynämäen kirkon naakoilla on merkittävä osuus Suomessa naakkoihin kohdistuneessa tieteellisessä tutkimuksessa.

Suomen merkittävin naakkatutkimus on Eero Antikaisen väitöskirja:

Antikainen Eero 1978: The breeding adaptation of the Jackdaw Corvus monedula L. in Finland. Savonia 2.

Kuka tahansa naakkojen elämää kirkon ympärillä tarkkaileva voi huomata niiden elämässä monia käyttäytymistapoja, joita ei muiden eliölajien kohdalla näe – ja jopa

hyvin inhimillisiä piirteitä. Juuri näiden piirteiden vuoksi naakka on lintututkijoidenkin erityisen mielenkiinnon kohteena, näistä tunnetuin oli Konrad Lorenz. Tutkimuksetkin todistavat, että Naakka on sosiaalinen ja älykäs lintu.

Naakat elävät kestoaviossa, kihlautuvat noin 8 kuukauden ikäisinä, mutta tulevat sukukypsiksi ja pesivät vasta kaksivuotiaina. Niin kirkonharjalla istuvat kuin parvessa lentävät pariskunnat erottuvat paljain silmin. Vain haudonta- ja ruokinta-aikaan ne voivat olla erillään, mutta silloinkin ne tuntevat toisensa jo kaukaa. Kun parvessa näkyy yksittäisiä naakkoja, kyseessä on joko alle 8 kuukauden ikäinen nuorukainen taikka leski, joka ei puolisonsa menetettyään ole vielä löytänyt uutta. Valitettavasti usein puoliso on kuollut ihmisen toimesta. Niin pesintäaikana kuin koko elinaikana naakkojen parisuhde on paljon tiiviimpi kuin ihmisillä.

Kaikki naakkayhdyskunnan jäsenet tuntevat toisensa, jopa kuukausien poissaolon jälkeen. Yhdyskunnassa vallitsee myös arvojärjestys, jossa kuitenkin on myös mahdollisuus edetä korkeammalle. Vihollista vastaan puolustaudutaan yhteishyökkäyksellä. Uusia naakkajäseniä ei yhdyskunta huoli pesimäaikaan, mutta muuttoaikaan seuraan pääse helpommin.

Ravinto vaihtelee sekä alueen että ajankohdan mukaan. Varsinkin poikasten ruokinta-aikaan etsitään pikkueliöitä, muutoin enemmän kasvisruokaa. Naakat ovat kaikkiruokaisia ja taajamissa ensimmäiseksi suihin syödään ihmisen levittämät ruokajätteet. Yhdessä varpusten, kesykyyhkyjen ym. kanssa ne siivoavat pois ihmisten jätöksiä, ja kun tästä syntyvä ulostemäärä on murto-osa syötyjen jätösten määrästä, ei naakkoja oikein voi syyttää tautien levittämisestä tai likaamisesta. Sen sijaan öisin ruokaa hakevat rotat voisivat nälissään syyttää naakkoja. Erikoiskasviviljelyksillä naakkaparvi voi toki aiheuttaa merkittävää taloudellista vahinkoa. Viljapelloilla ja kasvimailla naakat voivat syödä ihmiselle tarkoitettua ravintoa, mutta syövät myös matoja, toukkia ja muita vahingollisia hyönteisiä. Tehdyistä tieteellisistä tutkimuksista ei kuitenkaan saada selvää tietoa naakkojen taloudellisista hyöty/haitta –suhteesta viljelyksillä.

Muista linnuista naakat saattavat häätää kesykyyhkyjä ja haja-asutusalueilla samoista pesäkoloista kilpailevia uuttukyyhkyjä. Munia joutunee naakkojen suihin enemmän hautausmailla viihtyvien räkättirastaiden kuin pikkulintujen pesistä. Tämäntyyppiset luonnon ilmiöt ovat kuitenkin niin moniulotteisia, ettei niistä kannata vetää toimenpidejohtopäätöksiä. Esimerkiksi hiljattain osoitettiin tutkimuksissa, että vastoin ikiaikaisia käsityksiä rastasyhdyskuntien tuntumassa pikkulintujen pesintätulos on parempi kuin ilman rastaita, koska rastaat ovat ärhäköitä karkottamaan pesärosvoja.

Naakat ansaitsevat synninpäästön.

5. Naakkayhdyskunnan säilyttäminen Mynämäen kirkossa.

Mynämäen kirkon naakkayhdyskunnan säilyttäminen edellyttää pesimismahdollisuuksien ylläpitämistä kirkon katon alla. Mikäli naakat karkoitetaan sieltä, ne joutuvat hakeutumaan muualle. Vaihtoehtoina näyttävät olevan Mynämäen kiinteistöjen savupiiput laajalla alueella tai hautausmaa-alueen penkereiden ja kiviaitojen onkalot.

Piippuihin levittäytyminen merkitsee naakkayhdyskunnan sosiaalisen rakenteen hajoamista ja toisaalta mynämäkeläisille lisää ongelmia savupiippuihin pesiä rakentavista naakoista. Piippuun rakennetun naakanpesän poistaminen on nuohoojallekin työläs urakka.

Matalalle penkereiden ja kiviaitojen koloihin tehdyt pesät voivat toimia vuoden pari, mutta ennen pitkää maapedot, esimerkiksi kissa, kärppä, rotta tai minkki löytävät tällaisen elävän ravinnon lähteen. Yksi minkki voi lyhyessä ajassa tappaa kokonaisen lintuluotoyhdyskunnan poikaset, yhtä hyvin naakkayhdyskunnan. Juuri sijainti korkealla katon alla on ollut se turva, joka on taannut naakkayhdyskuntien säilymisen Varsinais-Suomen kivikirkoissa yhtäjaksoisesti satoja vuosia.

Kirkossa naakkayhdyskunta ei ole tekninen ongelma, kun estetään naakkojen pääsy seinämuurien päältä lämpöeristettyjen holvien päälle. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi sijoittamalla seinämuurin sisälinjaan tukeva metalliverkko ja/tai jokaisen räystään alle jätetyn kulkureiän kohdalle pesimälaatikko.

Näin helposti voidaan säilyttää näkyvä, olennainen osa Mynämäen kirkkokulttuuria.