Maapallon kuumentamisen, luonnonvarojen riistämisen ja elonkehän näivettämisen pysäyttäminen vaativat nopeasti valtavan määrän toimenpiteitä. Eräät julkisuudessa markkinoidut toimintalinjat veisivät ojasta allikkoon. Nämä on torjuttava heti, vaarallisimmista päästä alkaen.

• Ydinvoimaloiden rakentaminen
• Lait ja tuet käytössä olevien autojen korvaamiseksi uusilla autoilla
• Hakkuulisäys ja puiden luonnonmukaisen kasvun keinollinen nopeuttaminen

Ensin

jatkoa ensimmäiseen teemaan: Kirjoitus OJASTA ALLIKKOON 1: YDINVOIMALOIDEN RAKENTAMINEN ilmestyi tälle sivustolle 7.10. Vasta sen jälkeen luin Risto Isomäen kirjan ”Ydinvoima Fukushiman jälkeen” 150 sivua (Into Kustannus 2011). Olin hankkinut sen jo ennen sairastumistani 2013 ydinvoimaa koskevaan laajaan kokoelmaani. En kuitenkaan osannut ennakoida, että Suomen kansanedustajien enemmistö voisi vielä Tsernobylin, Fukushiman ja läheltä piti -tapausten jälkeen moninkertaistaa Suomen jo ennestään suuren ydinvoimakatastrofin riskin. En osannut arvioida oikein suomalaisen tietämättömyyden/tyhmyyden määrää. En osannut odottaa sitä suuren rahan kyynisyyden määrää, jolla se propagoi ydinvoimaloiden rakentamista pelastuksena ilmastokatastrofissa.

”Ydinvoima Fukushiman jälkeen” sisältää kirjoitustani vielä laajemmin järeitä perusteita ydinvoiman torjumiseksi. Niiden pohjalta Isomäki esittää 22 suositusta radioaktiivisten aineiden, ydinvoimaloiden haittojen sekä ydinvoimalakatastrofien estämiseksi. Ensi lukemalta suositukset voivat vaikuttaa vain ydinvoimaloiden rakentamisen tai käytön jatkamisen kynnystä nostavilta. Koska on ilmiselvää, ettei Isomäen suosituksia suurelta osin tulla kalleuden/teknisten syiden vuoksi toteuttamaan, suositukset eivät ole vain korkeampi kynnys, vaan tosiasiallisesti umpikuja. Koska Isomäen suositusten toteuttaminenkaan ei poistaisi katastrofin riskiä, ydinvoimaloiden tie pitää muurata umpeen kujansa perään.

Tänä vuonna ilmestyi Isomäen kirja ”Miten Suomi pysäyttää ilmastomuutoksen”, 287 sivua (Into Kustannus Oy). Kirjan nimen perässä ei ole kysymysmerkkiä. Kymmenien vuosien viivyttelystämme huolimatta Isomäki on voinut kirjata lukuisia jo toteutumassa olevia keinoja ilmaston kuumenemisen hidastamiseksi. Niiden toteuttamisen vauhdittamisella saavutetaan nopeasti tuloksia. Hän on myös muistuttanut lukuisista unohtumassa olevista hyvistä tekniikoista/käytännöistä, joiden uudelleen elvyttämisellä ilmastoa kuumentavia päästöjä voidaan hillitä. Suurimmalle osalle lukijoista lienee kuitenkin häkellyttävintä tutustua laajaan kattaukseen Suomessa jo pitkällä olevia, kasvihuonepäästöjä vähentäviä innovaatioita. Osa niistä voi kehittyä kansainvälisesti merkittäviksi keinoiksi ilmaston kuumenemisen hillitsemisessä.

Isomäen kirja kattaa useimmat kasvihuoneilmiön pysäyttämisen keinoalueet. Kirjassa ei ydinvoimaloiden rakentamisella ole sijaa ilmastokatastrofin torjunnassa. Jo rakennettu ydinvoimakin esiintyy ilmaston kuumentumisen torjunnalle vain ylimääräisiä lisähankaluuksia tuovana energiantuotantomuotona.

Nyt kohteeni on toinen hiiliharhapolku:

OJASTA ALLIKKOON 2: SUOMEN AUTOKANNAN NUORENNUSLEIKKAUS

Autokantamme nopean nuorentamisen tarvetta on toitotettu jo vuosikymmeniä. Jo ennen ilmastokatastrofin torjuntakeinoksi nostamista autokannan nuorentamista vaadittiin liikenteen muiden saastepäästöjen vähentämiseksi ja liikenneturvallisuuden lisäämiseksi. Onneksi haittojen vähentämiseen ryhdyttiin muilla, myös polttoaineita, liikennettä ja liikenneympäristöä säätelevillä, sekä vanhojen että uusien autojen käyttöön vaikuttavilla keinoilla. Onneksi liikenneturvallisuuden parantamiseen lähdettiin ajonopeuksien rajoittamisilla, suojavyöpakoilla jne, uusimpina tehokeinoina rakenteelliset hidasteet ja liikenneympyrät. Jos olisi valittu verotuksella ja/tai tukiaisilla vauhditettu uusien autojen hankkiminen käytössä olleiden autojen tilalle, olisi ympäristöhaittojen, liikenneonnettomuuksien ja -uhrien kokonaismäärä jatkanut nopeaa kasvuaan.

Autokannan nuorentumisen nopeuttaminen on yhtä kuin autotehtaiden tuotannon merkittävä lisääminen. Siihen ei riitä edes nykyisten kokoonpanolinjojen tuotannon maksimointi, vaan olisi lisättävä kokoonpanolinjoja, laajennettava ja rakennettava uusia autotehtaita. Autokannan uusiminen onkin aina ollut autoteollisuuden syöttämä malli sen itsensä tuottaman yksityisautoistumisen aiheuttamiin jättimäisiin haittoihin.

Autokannan nuorennusleikkaus olisi autotehtaiden, suurpääoman projekti, rahan ja vallan kasaamista. Jo nykyisen kokemuksen mukaan auton käyttöiän jatkamista ollaan monopolisoimassa teknisin keinoin ja hinnoin autotehtaille / merkkikorjaamoille. Käyttöiän pidentäminen kohtuullisin varaosa- ja korjauskustannuksin on autoteollisuuden valinnoin tehty tee-se-itse -ihmiselle ja pikkukorjaamoille vaikeaksi.

Muistan joskus lasketun, että auton ympäristöhaitoista vain puolet syntyi sen ajamisesta. Toinen puoli aiheutui auton valmistuksesta, korjaamisesta, liikenneonnettomuuksista ja käytöstä poistamisesta. Niinpä käytetyn auton kokonaisympäristökuormitus, hiilijalanjälki mukaan lukien, on jo auto uutena ostettaessa valtaosin toteutunut/määräytynyt. Asiantila ei ole muuttunut oleellisesti.

Esimerkki:

Katsastettu auto on ollut käyttökelpoinen jo 300 000 km. Alan kokemuksen mukaan ko. automallin käyttökelpoisena pitäminen seuraavat 200 000 km onnistuisi ilman omistajalle kohtuuttomia korjauskustannuksia. Näiden jatkokilometrien vaikutus tämän auton kokonaisympäristökuormitukseen olisi paljon pienempi kuin vertailukelpoisen uuden auton valmistamisen, korjaamisen ja käytöstä poistamisen ynnä ensimmäisten 200 000 ajokilometrin ympäristövaikutukset yhteensä.

Näin ollen ympäristön kannalta paras ratkaisu on käytetyn (lainmukaisen) auton käyttäminen niin pitkälle kuin käyttökelpoisena pitämisen vaatimat korjauskustannukset pysyvät kohtuullisina verrattuna tämän auton markkina-arvoon.

Autoteollisuuden ja sen tukijoiden ilmastomuutoksen torjumiskeinoksi esittämä autokannan nuorentamisvaatimus edellyttäisi tuon 300 000 km ajetun auton käytöstä poistamista ja uuden kalliin, esim. sähköauton ostamista. Kannusteeksi vaaditaan valtion tukea uuden auton ostamiseen / käyttökelpoisen auton romuttamiseen. Tämä merkitsisi ympäristön varjolla valtavaa yhteiskunnan tukea sille samalle autoteollisuudelle, jonka on juuri osoitettu autojensa saastepäästötietoja väärentämällä huijanneen miljoonia ympäristötietoisia ihmisiä ostamaan autotehtaan ympäristöystävälliseksi väittämän uuden auton.

Normaalin oikeustajun mukaan petokseen syyllistyneen autotehtaan tulee kustannuksellaan korjata myymänsä, muutoin käyttökelpoinen auto päästönormien mukaiseksi.

Lisääntynyt tieto ympäristömme kolmen kohtalonkysymyksen kehitysvaiheesta vaatii käytössä olleita päästönormeja tiukempia ja laaja-alaisempia rajoituksia. Tietenkin tuon 300 000 km ajetun auton tulevien 200 000 ajokilometrin ympäristökuormitus on pyrittävä minimoimaan, vaikka se muodostaa tuon auton elinkaaren haitoista paljon pienemmän määrän, kuin uuden auton ja sen ensimmäisten 200 000 km:n seurauksena aiheutuisi.

Ei olekaan järkevää tuomita petokseen syyllistynyttä autoteollisuutta automaattisesti vaihtamaan myymäänsä autoon myynnin aikaisten normien vaatimia uusia osia, jos niiden asemasta olisi mahdollista vähentää tuon käytetyn auton tulevien ajokilometrien päästömääriä vielä oleellisesti enemmän, tekemällä satojen tai muutamien tuhansien eurojen korvaava- tai lisämuutos. Tällöin autoteollisuudelle tulisi maksettavaksi petoksen korvaamisen edellyttämä osuus. Sen ylimenevän osan kustannuksista – ja myös säädettyjä päästönormeja täysin toteuttaneiden automerkkien vastaavien teknisten parannusten kustannuksista – valtion olisi perusteltua maksaa osuus suorassa suhteessa ajokilometripäästöjen vähenemiseen. Kyseeseen tulisivat esimerkiksi ajokilometriä kohden kuluvan polttoaineen määrään vaikuttavien osien vaihtaminen kulutusta vähentäviksi tai vähemmän ilmastoa lämmittävään polttoaineeseen siirtymisen edellyttämät korjaukset.

Maapallon kuumentamisen, luonnonvarojen riistämisen ja elonkehän näivettämisen pysäyttäminen, kaikkien ympäristövaikutusten kokonaisuus, määrää kaikelle tuotannolle, tuotteille ja niiden käytölle tärkeimmän perusvaatimuksen, tuotteiden mahdollisimman pitkän käyttöiän. Autoa ei saa nostaa muiden tuotteiden yläpuolelle pyhitetyksi poikkeukseksi.

Kaikille alkaa jo olla itsestään selvää vähentää ruokahävikkiä, vesi-hävikkiä vaatehävikkiä, kirjahävikkiä, kaikkea tuotehävikkiä. Valtion ei pidä minkäänlaisilla tuilla, verotuskeinoilla tai maksuilla edistää myöskään autohävikkiä. Eikä hämärtää ympäristövastuun pääperustaa, kestäviä tuotteita – kestävää käyttöä.

Kasvihuoneilmiön torjumisessa autoteollisuuden projekti on torjuttava. On valittava käyttökelpoisten autojen kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen ja käyttöiän pidentäminen korjaamalla ja samalla vaadittava uusille autoille pidempää takuuaikaa ja käyttöikää.

Linjavalinta merkitsee valtavaa varallisuuden siirtoa autoteollisuudelta käytettyjen autojen omistajille sekä korjausammattilaisille, autoharrastajille ja tee-se-itse -ihmisille, joita löytyy käytännöllisesti katsoen joka kunnasta ja kylästä. Tähän joukkoon kuuluu työssä olevia ammattilaisia, työttömänä olevia ammattilaisia, autojen pariin syrjäytyneitä pitkäaikaistyöttömiä sekä myös korjaustaitoisia maahanmuuttajia ja pakolaisia niistä maista, joihin suuri osa EU:n vanhimmasta autokannasta on kuljettu viimeisille ajomatkoilleen. Vanhojen autojen käyttöiän jatkamisen valitseminen uusien autojen kiihdytetyn myynnin ja käyttökelpoisten autojen tuhoamisen asemasta merkitsee koko Suomelle vaikuttavaa työllisyys-, tulonsiirto- ja syrjäytymisenestosuunta a.

Yhteiskunnan kohtuullisella myötätuella kylänraittien, parkkipaikkojen, huoltoasemien, auto- ym. moottoriporukoiden, epävirallisten korjaushallien ja -tallien, romuautokertymien, peltoautoratojen, moottoriurheiluharrastajien, jäteöljyisten käsien ja polttoainekäryisten vaatteiden väki voisi muuttua liikenteen ympäristöhaittoihin yhdistetystä joukosta ilmastotekojen etujoukoksi, joka käsillänsä ja taidoillansa supistaa merkittävästi autoliikenteemme ilmastokuormitusta ja samalla vähentää saasteita, melua, jätteitä ja muita liikenteen haittoja.

Autoliikenteen kuormaa ilmaston kuumentamisessa voidaan vähentää muillakin sellaisilla toimilla, jotka eivät sinänsä vähennä ajettuja kilometrejä ja matkoja. Sekä käytettyjen että uusien autojen joka tapauksessa merkittävää vaikutusta ilmaston lämpenemiseen voidaan pienentää merkittävästi samoilla keinoilla kuin vähennetään liikenneonnettomuuksia, liikennemelua, liikenteen muita päästöjä ja liikenteen estevaikutuksia muulle liikenteelle. Kaikkia näitä tavoitteita yhdessä voidaan edistää ajonopeuksia rajoittamalla. Esimerkiksi jo toteutetut teiden nopeusrajoitukset, aluerajoitukset ja pihakadut ovat, noiden muiden hyötyjen rinnalla, lähes ilmaiseksi pienentäneet ilmastopäästöjä merkittävästi, samoin ovat tehneet hidasteet ja liikenneympyrät kohtuullisin kustannuksin. Suurin osa autojen käyttäjistä on nämä toimenpiteet jo hyväksynyt ja jopa mieltynyt niiden myötä pikkuhiljaa rauhoittuvaan liikennekulttuuriin, jossa ihmisten keskinäinen arvostus kehittyy. Nämä onnistuneet toimet on nähtävä myös ilmastotekoina, jotka tulee ulottaa nopeasti kaikkiin kuntiin, koko Suomeen.

Edellä on käsitelty asioita, jotka vaikuttavat käytössä olevien ja hankittavien autojen

kokonaisympäristövaikutuksiin ja samalla ilmastopäästöihin suhteellisin pienin kustannuksin puuttumatta autojen kokonaismäärään tai niillä ajettavien matkojen määrään. Autoa koskevat parannukset ovat osa, mutta vain osa liikenteen ilmastokuormituksen vähentämistä. Suuremmat päästövähennykset edellyttävät suuria, hyvin perusteltuja muutoksia koko liikennejärjestelmässä. Aiheita uusiin kirjoituksiin riittää, mutta riittääkö aika?