Maapallon kuumentamisen, luonnonvarojen riistämisen ja elonkehän näivettämisen pysäyttäminen vaativat nopeasti valtavan määrän toimenpiteitä. Eräät julkisuudessa markkinoidut toimintalinjat veisivät ojasta allikkoon. Nämä on torjuttava heti:

• Ydinvoimaloiden rakentaminen
• Lait ja tuet käytössä olevien autojen korvaamiseksi uusilla autoilla
• Hakkuulisäys ja puiden luonnonmukaisen kasvun keinollinen nopeuttaminen

OJASTA ALLIKKOON 1: YDINVOIMALOIDEN RAKENTAMINEN

Teknologiauskoisin ja populistisin ratkaisumalli ilmastokriisin pysäyttämiseen on fossiilisen energian korvaaminen ydinvoimalla. Tätä bluffia käytetään keinona vähätellä ja torjua muita, kriisin torjumiseen välittömästi nopealla aikataululla käytettävissä olevia, kymmeniä ja satoja tunnettuja ratkaisuja. Liittoutuneet suuruuden ekonomistit ja populistit selittävät, ettei tällaisilla pienen Suomen toimenpiteillä olisi merkitystä ilmastokriisin ratkaisussa. Perussuomalaiset hyväksyvät kyllä tämän suurteollisuuden, keskitetyn raha- ja ydinvoimavallan esittämän ratkaisun, mutta torjuvat kaiken muun suomalaisten vastuun ilmastokriisissä.

Äärimmäinen ilmaus tästä torjunnasta on Suomen hiilijalanjäljen vertaaminen Kiinan tai Intian hiilijalanjälkiin. Perussuomalainen kieltäytyy vertaamasta itseään peruskiinalaiseen ja perusintialaiseen, koska hänen oma hiilijalanjälkensä ja velvollisuutensa sen pienentämiseen on 3-5 kertaa suurempi. Perussuomalaiset ovatkin nyt Suomen yksioikoisin ydinvoimapuolue. Puolueen nykyinen pääideologi ja strateginen johtaja, ”työmies” Matti Putkonen oli keskitetyn ydinvoimarahan ja -vallan päälobbari, kun Suomen valtio vuosituhannen vaihtuessa päätti hylätä tarjolla olevan energiansäästön ja uusiutuvan energian harppauksen ja keskittää valtion ja sähkönkäyttäjien rahat ydinvoimaloihin.

(Eräät vihreätkin ovat nostaneet esiin eri puolilla maailmaa kehittelyssä olevat, sarjatuotantoon suunniteltavat pienydinvoimalat, 10 – 300 MW:n ns. modulaariset ydinvoimalat. Vaikkapa googlaamalla pitäisi jokaiselle selvitä, ettei pisimmälläkään olevaa pienvoimalakehitelmää ole kaupallisesti käyttökuntoon saatavissa ennen 2030-lukua. Niihin investoimisella ei teoriassakaan ehtisi olla merkitystä ilmastokriisin rajoittamisessa.)

Ydinvoiman osuus oli aiemmin maksimissaan 17,5 %, vuonna 2017 maailman (sähköverkko-) sähköstä tuotettiin vain 10,5 % ydinvoimalla, mikä on noin 4 % maailman energiantuotannosta. Kun otetaan huomioon myös tilastojen ulkopuolinen sähkön ja energian tuotanto, ydinvoiman osuus sähkön ja energian tuotannosta on vielä vähäisempi huolimatta siihen maailmassa uhratuista tolkuttomista rahamääristä. Kansainvälisen ydinenergiajärjestön IEA:n kaikkein ydinvoimamyönteisimmässä ennusteessa energiansäästö ja uusiutuvan energian tuotanto vähentäisivät päästöjä 9 kertaa enemmän kuin ydinvoima.

Kansainvälinen atomienergiajärjestö on tavoitellut 500 uutta ydinreaktoria vuoteen 2030 mennessä. Tavoite ei voi edes teoriassa enää toteutua, mutta jos toteutuisi, ilmastopäästöt alenisivat maailmassa vain 3-5 prosenttia. Suomessa yhden suuren ydinreaktorin rakentaminen vähentäisi ilmastopäästöjämme vain pari prosenttia.

Esitykset maailmassa tuotetun fossiilisen energian korvaamisesta ydinvoimalla merkitsisivät käytännössä tuhansien uusien, tyypiltään rakennettuja ja rakenteilla olevia voimaloita vastaavien ydinvoimaloiden rakentamista. Fossiilienergian korvaaminen esimerkiksi vuoteen 2050 mennessä pääosin ydinvoimalla edellyttäisi pikavauhtia lukuisten biljoonien eurojen investointeja. Laskutaitoinen ymmärtää, että sitä rahaa ei löydy valtioilta eikä yksityisiltä. Muut sähkön/energian tuotantotavat ovat jo nyt halvempia ja halpenevat edelleen, vähemmillä kasvihuonekaasupäästöillä.

Olkiluoto 3 on jo keskeneräisenäkin maailman toiseksi kallein rakennushanke. Kalleimmaksi – 12 miljardiin – on matkaa enää kaksi miljardia. Olkiluoto 3 on syönyt ne taloudelliset resurssit, jotka Suomessa olisi pitänyt käyttää pohjoismaisen vesi-, tuuli-, maalämpö-, jäte-, bio- ja aurinkosähkön/energian hajautettuihin investointeihin, älykkäisiin sähkönjakeluverkkoihin ja ennen kaikkea sähkön ja muun energian säästöä tuoviin toimiin. Näin ollen Olkiluoto 3 on jo yli kymmenen vuoden ajan ollut suurin Suomen hiilijalanjälkeä kasvattanut hanke. Eikä vain rahanieluna.

Kymmenen miljardin ydinvoimala on ennen muuta sementtiä ja metallia. Sementti on yksi suurimmista ilmastopahiksista: sen tie kaivoksista teräsbetonirakenteisiin aiheuttaa jopa viisi prosenttia kaikista maailman hiilidioksidipäästöistä ja myös metallirakenteiden kasvihuonekaasupäästöt kaivoksista lopputuotteisiin ovat valtavia. Olkiluodon tuhannet rakentajat ovat tulleet yli 60 maasta, matkustaen paljolti lentokoneella vähän väliä edestakaisin. Jos rakentajat olisivat olleet suomalaisia, työmatkapäästöt olisivat olleet vähän pienempiä, mutta Olkiluoto 3 olisi maksanut vielä enemmän. Ydinvoimalan energiasta vain 1/3 tuottaisi sähköä, 2/3 lämmittäisi elonkehäämme suoraan.

Ydinvoimateollisuus harhauttaa siis tarkoituksella. Sillä ei ole esitettävänään muuta kuin, ettei ydinvoimala toimiessaan tuota kasvihuonekaasuja.

Ydinvoimavalta ja -populismi salaa julkisuudelta ydinvoimaketjun muiden osien kasvihuonepäästöt. Uraanin louhinta, rikastaminen, polttoainekuljetukset, käytetyn polttoaineen ja muun jätteen kuljetus, käsittely ja säilyttäminen, voimalan rakentaminen ja purkaminen syytäisivät sata tai tuhat vuotta kasvihuonekaasuja ja muita elonkehän vaurioita.

Jos maailman kasvihuonekaasupäästöjä yritettäisiin vähentää rakentamalla lähivuosikymmeninä satoja uusia ydinvoimaloita, seurauksena olisi päästöjen radikaali lisääntyminen elonkehän kuumenemisen ratkaisevina vuosikymmeninä.

Onkin oikeastaan banaalia, että kun ydinvoimaloiden torjuminen näyttää demokraattisessa maailmassa vihdoin pikkuhiljaa onnistuvan, torjunta on toteutumassa markkinataloudellisin perustein.

On kuitenkin joka päivä kerrattava, että ydinvoimaloiden laaja vastustus on puoli vuosisataa keskittynyt niiden käytön äärimmäiseen vaarallisuuteen ja yhteyteen ydinaseisiin. Ydinvoiman huippuasiantuntijoiden teknologiauskoisten vakuutusten vastaisesti toistuvasti tapahtuneiden ja tapahtuvien ydinvoimalaonnettomuuksien riski on looginen ja ehdoton este uusien ydinvoimaloiden rakentamiselle ja pysyvä peruste toiminnassa olevien ydinvoimaloiden alasajolle.

Ydinvoiman vastustuksen alkuperäiset pääperusteet eivät siis ole muuttuneet, vaan osoittautuneet oikeiksi ja lisäksi saaneet rinnalleen yhä vahvemmat sähköntuotantotaloudelliset perusteet. Näillä perusteilla vastuulliset valtiot ja energiantuottajat ovat pidättyneet ydinvoimaloiden rakentamisesta tai päättäneet luopua jo rakennetusta ydinvoimasta.

Ydinvoimasta luopumisen vastaväitteenä esitettiin aiemmin, että Suomeen tulisi sitten tilalle ydinvoimaa Venäjältä vielä enemmän kuin nyt.

Suomeen on jo pitkään tuotu sähköä Pohjoismaisilta markkinoilta paljon enemmän kuin Venäjältä. Pohjoismainen tuontisähkö Suomeen on vain osin ydinvoimaa Ruotsista, mutta pääosin Ruotsin, Norjan, ja Tanskan vesi- ja tuulivoimaa. Suomesta puolestaan virtaa sähköä Viron sähköverkkoon, josta ajoittain sähköä virtaa edelleen – Venäjälle.

Tuohon aikoja sitten vanhentuneeseen Venäjä-vastaväitteeseen sisältyi yleensä, että on parempi tuottaa ydinenergiaa luotettavan teknologian Suomessa, jossa suuren ydinvoimalaonnettomuuden vaara on pienempi kuin Venäjällä, jonka alueella tapahtui toistaiseksi suurin onnettomuus, Tsernobyl 1986. Ennen sitä tosin Suomen asiantuntijat pitivät Neuvostoliittoa pätevimpänä ydinvoimaloiden asiantuntijana. Tsernobylin jälkeen pidetään Yhdysvaltoja (Three Mile Island / Harrisburg), Englantia (Windscale / Sellafield), Ranskaa (Olkiluoto3 / Eurajoki) ja Japania (Dai-ichi / Fukushima) edelleen ydinvoimateknologian – ja Japania myös maanjäristyksiä kestävän rakentamisen – huippuasiantuntijoina.  

Edellä mainittujen ydinvoimalakatastrofien lisäksi on rekisteröity ja salattukin kymmeniä todellisia ”läheltä piti” -tilanteita vastoin huippuasiantuntijoiden ennakkovakuutuksia eli siis ennakkouskomuksia. Lähimmät Ruotsin Forsmarkissa ja Sosnovyi Borissa Venäjällä. Suuret ydinvoimalaonnettomuudet ovat tilastollinen realiteetti.

Onnettomuuksien uhrien määrä ja taloudelliset kustannukset kasvavat edelleen.

Fukushiman ydinvoimalakatastrofin seurauksista kertoo esimerkiksi Tiedetoimittaja -lehti 2/2018, Tapani Jussila: Fukushima. Osa 1. Tilanne 2018, ja Osa 2. Seuraukset.

Japanin valtio ja ydinvoimayhtiö ovat käyttäneet 2017 loppuun mennessä 60 miljardin euron verran rahaa pelkästään saadakseen pakkoevakuoidut (160 000 henkeä) ja omalla päätöksellä pakolaisuuden valinneet palaamaan. 100 000 jenin (700 euron) kuukausikorvaus on ollut suuri houkutin köyhimmille, esimerkiksi vanhuksille: Palata vanhaan kotiin ja saada korvaukset tai jäädä pakolaiseksi ilman korvauksia. Ydinvoimalaonnettomuuden seurausten kokonaiskustannusarviot 2011- 2018 ovat 180 – 500 miljardia euroa. Japanin hallituksen asettaman Fukushiman valvontaelimen arvion mukaan pelkkä voimalan purkutyö tulee jatkumaan vielä 30 – 50 vuotta. Purkujätteiden satojen vuosien säilytyksen ja loppusijoituksen projekteista tehdään päätöksiä vasta lähivuosina.

1000 miljardia euroa onnettomuuskustannuksiin olisi havainnollinen luku verrata siihen, että Japanin kaikkien 54 ydinvoimalan sulkeminen 2011 ei edes merkittävästi horjuttanut Japanin energiataloutta:

Japani päätti luopua ydinvoimasta vuoteen 2030 mennessä. Suljetuista voimaloista vain 6 on käynnistetty uudelleen kuluneen seitsemän vuoden aikana. Ydinvoiman osuus oli ennen onnettomuutta 30 % sähkön tuotannosta, nyt muutama prosentti. Vaje on hoidettu lähinnä energiansäästöllä, nestekaasun tuonnin lisäyksellä ja uusiutuvan energian rakentamisella. Esimerkiksi aurinkovoiman kapasiteetti on seitsemässä vuodessa kymmenkertaistettu (Japani 50 000 MW, vrt. Suomi 27 MW).

Tsernobylin ydinvoimalakatastrofista aiheutuneet kustannukset ovat vielä vaikeammin selvitettävissä kuin Fukushiman. Ukrainan valtion mukaan katastrofin kustannukset vv 1986 -2000 olivat 150 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Luotettavia, eriteltyjä tietoja kokonaiskustannuksista ei esimerkiksi googlaamalla kohtuullisella vaivalla löytynyt.

Ydinvoimalakatastrofien taloudelliset kustannukset ovat salailusta huolimatta kuitenkin paremmin tiedossa kuin ihmisuhrien, kuolevien ja sairastuvien määrät. Esimerkiksi Tsernobylin aiheuttamia ennenaikaisia – tapahtuneita ja tulevia – kuolemia ja sairaustapauksia koskevien asiantuntija-arvioiden vaihteluväli on sadasta uhrista satoihin tuhansiin uhreihin. Uhrien määrästä siinä tapauksessa, ettei Tsernobylissä ja Fukushimassa heti alusta alkaen olisi käytetty/käytettäisi noita satoja miljardeja euroja säteilyhaittojen estämiseen, en ole löytänyt yhtään asiantuntija-arvioita. Miksi?

Neuvostoliiton romahtamisessa Tsernobyl oli Gorbatsovin mukaan keskeinen taloudellinen (ja moraalinen?) tekijä. Suomeen verrattuna ainakin kymmenkertainen talousmahti lakkasi olemasta. Japani on Yhdysvaltojen ja Kiinan jälkeen maailman kolmanneksi suurin talousmahti ja myös Saksan, Englannin ja Ranskan bruttokansantuotteet ovat yli kymmen kertaa suurempia kuin Suomen. Ne voisivat selvitä jaloilleen satojen miljardien eurojen ydinvoimalakatastrofista, Suomen valtio ei. Sama sietoero koskee myös suuren ja pienen kansan moraalista kestokykyä.

Kuitenkin Saksa päätti luopua ydinvoimasta, Suomi ei. Ydinvoimalaonnettomuuden riski on pienelle Suomelle ylivoimaisen kova hinta energiatuotannon rahan ja vallan keskittymisestä, teknologiauskosta ja populismista.

Jos Suomen hallitus ja eduskunta toimisivat vastuullisesti,

• ne päättäisivät keskeyttää Pyhäjoen ydinvoimalahankkeen alkuunsa ennen varsinaisen rakennustyön liikkeellelähtöä,
• ne kieltäisivät Olkiluoto 3:n käynnistämisen ennen kuin kaupallisesti miljardien eurojen arvoiset ydinvoimalan rakenneosat tulisivat radioaktiivisuuden vuoksi satojen vuosien jättimäiseksi kustannustaakaksi. Myymällä maailman ehkä luotettavimman laatutarkkailun (Säteilyturvallisuuskeskus) läpi käyneet korkealaatuiset rakenneosat nyt saastumattomina kertyisi miljardeja euroja, jotka voitaisiin käyttää uusien halvempien, kasvihuonepäästöttömien energiamuotojen toteuttamiseen,
• ne pysäyttäisivät Loviisan ja Olkiluodon käytössä olevat ydinvoimalat sitä mukaa kuin energian säästö, uudet halvemmat energiantuotantomuodot ja pohjoismaiset sähkömarkkinat riittävät koko sähköntarpeen tyydyttämiseen vertailukelpoisella yksikköhinnalla.

Nämä kolme tekoa vapauttaisivat valtavan määrän resursseja sekä markkinoille että valtiolle toimeenpanna pitkä lista sellaisia toimenpiteitä, jotka kukin toteuttaisivat yhtaikaa Suomen ja suomalaisten vastuuta hiilijalanjälkemme pienentämisestä, muiden ympäristöhaittojemme vähentämisestä, luonnonvarojen riittävyydestä ja elonkehän monimuotoisuuden säilyttämisestä.

—–

Sarjan seuraavissa osioissa 2. ja 3. kohteena ovat sähköautojen ja puukuutioiden päästöt ja nielut, ojat ja allikot sekä sarja muita keinoja vähentää päästöjä ja kasvattaa nieluja.