Kirjoitus julkaistu Vakka-Suomen Sanomissa 18.5.2012. Väliotsikot omat.

Mynämäen-Mietoisten liitoksesta oltiin kahta mieltä, mutta se oli perustellumpi kuin muut Varsinais-Suomen 2000-luvun liitokset. Nyt kuntaministeri on tehnyt esityksensä kuntajaosta ja pannut hakuun esityksen perustelut. Ministerin mielestä perustelut tullaan löytämään viiteen keskuskuntaan keskittyen.

V-SS:n sivuilla ovat kuntaliitoksista kirjoittaneet vastakkain mm Pekka Myllymäki ja Tuula Nikala-Soiha. Yleensä olen myhäillyt hymyilevän eläkeläisen esiintuloja. Tässä asiassa Pekka Myllymäki on tuonut esiin ytimen. Kansalaista ja kuntalaista on vuosikymmeniä kuihduttanut, demokratiaa hapertanut juuri vallan keskittäminen. Valtiollista ja kunnallista demokratiaa ajavat alas Suurin taloudellinen valta ja sen nostama Poliittinen eliitti.

Kabinettien kaapeista ei löydy kirjoitettua suunnitelmaa kansalaisen ja kuntalaisen hivuttamisesta näennäisdemokratiaan. Ei kuitenkaan ole salaliittoteoriaa vaan realismia nähdä suunniteltu suunta siinä kehityksen kulussa, joka nyt vaan ei ole estynyt tapahtumasta. Niin kuin ei estynyt aiempi valtion aluehallinnon ja kansalaisen vierottaminen toisistaan.

Mitä tekivät valtion aluehallinnolle….

Valtio tekee julkisia alueellisia tehtäviä, joita ei ole annettu kunnille. Kansalaisten on päästävä asioimaan valtion virastossa julkisella tai omalla kulkuvälineellä päivän puitteissa. Viranomaisten on päästävä asioimaan paikanpäällä, toiminnanharjoittajan tai kansalaisen luona päivän puitteissa. Ilman yöpymistä. Ne valtion ja kansalaisten väliset tehtävät, joissa ei matkatarpeita ole, voidaan hoitaa ministeriöissä tai missä tahansa päätteen ääressä. Valtionhallinnon aluerajojen vetämisen ainoa painava peruste onkin päivämatka.

Kahdentoista läänin Suomi täytti, Lapin etäisyyksiä lukuun ottamatta, aluehallinnon perusvaatimuksen. Esimerkiksi Turku oli läänin ääristä Houtskarista ja Karvialta asiointimatkan päässä. Läänin ja maakuntien (seutukaava-alueiden) rajat sopivat aika hyvin yhteen. Eri ministeriöiden alueviranomaiset (esimerkiksi tie-, ympäristö-, maanmittaus-, työ- ym. viranomaiset) olivat läänien/maakuntien mukaisia.

Aluehallinnon hallittu rakennekaaos

Odotettiin muunkin hallinnon saattamista samoihin asiointirajoihin. Sen sijaan Manner-Suomi ”tehostettiin” viideksi lääniksi. Päättäjämme sijoittivat samaan Länsi-Suomen lääniin mm. Houtskarin, Vakka-Suomen, Kokkolan ja Pihtiputaan. Niin kansalaiset kuin viranomaisetkin joutuivat asiointimatkoillaan yöpymään, vaarantamaan liikennettä tai jättämään asioita hoitamatta.

Rajasekoilun rinnalla sotkettiin ihmisten mielissä selkeät alueviranomaiset, virastot, tehtävät ja toimipaikat, ja vieläpä katkaistiin luontevat puhelinyhteydet kansalaisten ja heidän asioitaan käsittelevien virkailijoiden väliltä. Kansalaisia karsinoitiin netti- ja pankkikorttiaidoilla, virkapuhelumaksuilla ja puhelinnumeroja salaamalla.

Toisaalta erotettiin asioiden edistäminen, päätöksenteko, valvonta ja hallinto-oikeuden käyttö asiallisesti ja alueellisesti käsittämättömiin päällekkäis- ja ristikkäisviranomaisiin. ”Tehostamistoimet” vyörytettiin niin perusteellisesti, etteivät vyöryyn syyttömästi joutuneet valtion työntekijät ole vielä itsekään perillä, missä tai kenen toimesta mitäkin asiaa hoidetaan. Kansalaisista puhumattakaan. Asiasta asiaa puhui Länsi-Suomen läänin maaherraksi ja sitten Aluehallintoviraston päälliköksi joutunut Rauno Saari Laitilan valtuuston 100-vuotisjuhlassa (V-SS 24.4).

Hallintokaaosta hämmentämään palkattiin virastoja kiertämään joukko kehittämiskonsultteja, jotka eivät tienneet eduskunnan ja lainsäädännön alueviranomaisten hoidettavaksi antamista tehtävistä tuon taivaallista. Työnteon asemasta viranhaltijat joutuivat nielemään kehittämisaallon toisensa perään: Tulosjohtaminen, Verkostoituminen, Tavoitejohtaminen, Työyhteisön kehittämishanke, Tuottavuusohjelma, Muutosjohtaminen, Palkkausjärjestelmän uudistus jne. Työajan ja rahan tuhlausta ja hallinnon hämärtämistä valtiovarainministeriön ja sisäasiainministeriön komennossa. Nämä atlannintakaiset aallot vaahtosivat sanoina, joiden valinta perustui niiden myönteisyyteen ihmismielessä, mutta joilta puuttui asiasisältö.

….sitä ovat tekemässä kunnille

Kuntarakennetyöryhmän selvitys on demokraattista oikeusvaltiota viime vuosina rapauttaneiden hankkeiden ketjussa taas yksi lenkki, jossa aivan muita tarkoituksia ajavan hankkeen perusteluteksti on tyhjyyttään kumisevaa kehittämisslangia, positiivisesti varattuja sanoja ja lauseita ilman konkretisoitua yhteyttä tehtyihin esityksiin. Kuntaliitosesityksen kannattajat tulisikin rangaistukseksi velvoittaa lukemaan tuo 200-sivuinen teksti ja 40 sivua liitetaulukoita.

Ei ole kovin uskottava kuntauudistuksen tekijä se valtiovarainministeriöjohtoinen valtio, joka muutamassa vuosikymmenessä on puurouttanut aluehallintonsa päätöksenteon, tehtävät ja palvelut sekä hävittänyt mielekkäät toimialueet ja virastot suuralueiksi ja hallintomössöksi, missä kansalainen ei valtiotaan kohtaa. Yhtä kauas kuntalaisista on jäänyt tehtävistään tietämättä johdettu maakuntahallinto.

Väliporras uusiksi, kunnat rauhaan

Myllymäki aivan oikein vaatii ensin uudistamaan valtio- ja kuntaportaan välisen aluehallinnon. Kun tämän väliportaan nousu ja etenemä on kansalaisten ymmärrettävällä tavalla määrätty, myös kuntaportaalle löytyy mitat. Liitoshankkeita ei pidä toteuttaa ennen kuin on toteutettu selkeä aluehallinto niihin ylikunnallisiin ja valtion tehtäviin, joiden hoito edellyttää matkustamista suuntaan tai toiseen. Ja jotta aluehallinnolla olisi oikeutus lakien jättämän harkintavallan käyttöön ja alueellisten tavoitteiden asettamiseen, tarvitaan demokraattista päätöksentekoa. Tarvitaan vaalit.

Vanhat puolueet ovat yli neljäkymmentä vuotta jaksaneet nahistella tästä väliportaan demokratiasta. Kuntarakennetyöryhmän esityksestä EU-, presidentin-, eduskunta- ja kuntavaalien kuormittamille kansalaisille voisi poikia jatkossa paikallisvaaleja, peruskuntavaaleja ja maakuntavaaleja. Vaalien lisääminen ei lisää demokratiaa eikä korjaa kuntia. Vanhojen riitojen ja liikojen vaalien välttämiseksi teen ehdotuksen:

Kansalaisen äänelle enemmän valtaa

Jo nyt kansalaiset äänestävät eduskuntavaaleissa oman harkintansa mukaan valtion ja alueen asioiden hoitajaa samassa persoonassa. Näin ollen alueelta valittu kansanedustaja on äänestäjien oikeuttama myös alueen päättäjäksi. Siis olkoon eduskuntavaali myös aluevaali. Eduskunnasta poiketen aluevaltuuston kokouksissa noudatettakoon samanlaista varaedustajajärjestelmää, kuin kunnanvaltuustoissa. Paljon, muttei eduskuntaan riittävästi, ääniä saaneet tulisivat ansaitusti mukaan alueelliseen päätöksentekoon.

Ennen eduskunta- ja kuntavaaleja kansalaisella ja kuntalaisella olisi tietysti oikeus saada tietää ja ehdokkailla velvollisuus kertoa, missä määrin milläkin äänten antamalla päätösportaalla aikoisi istua. Valtaa aluevaltuustossa käytettäisiin siten eduskuntavaalissa saatujen äänien mukaisesti, yhtä demokraattisesti kuin nyt kunnanvaltuustoissa.

Osmo Kivivuori