MYNÄMÄEN KUNNANVALTUUSTO
MYNÄMÄEN KUNNANHALLITUS
MYNÄMÄEN TEKNINEN LAUTAKUNTA
MYNÄMÄEN SIVISTYSLAUTAKUNTA
TURUN TIEPIIRI
VARSINAIS-SUOMEN LIITTO
DESTIA OY

Asia: ESITYS MAANTIEN 1930 KEVYEN LIIKENTEEN VÄYLÄN TOIMENPIDESUUNNITELMAN MUUTTAMISEKSI

Viite: 18.6.2009 päivätty asiakirja ”Kevyen liikenteen väylän rakentaminen maantielle 1930 välille Ruutilankylä – Mietoisten kylä, Mynämäki, TOIMENPIDESUUNNITELMA.

ESITYS

Me allekirjoittaneet yhdistykset esitämme jäljempänä esitetyin perustein toimintasuunnitelman palauttamista uudelleen valmisteltavaksi niin, että kevyen liikenteen väylä sijoitetaan kokonaan jo valmiiden väyläosuuksien ja lainvoimaisten yleiskaavojen mukaisesti maantien länsipuolelle, ottaen huomioon myös jäljempänä olevat yksityiskohtaisemmat muutosesitykset.

YLEISET PERUSTELUT

Kevyen liikenteen väylät ja muut pyöräilyn ja jalankulun turvallisuutta lisäävät toimenpiteet lisäävät näitä kulkuvalintoja ja vähentävät vastaavasti henkilöautomatkoja. Ne, joilla ei ole mahdollisuutta henkilöauton omaehtoiseen käyttöön, kuten lapset, vanhukset, lastenvaunujen ja rollaattorin käyttäjät jne, voivat liikkua turvallisin mielin entistä enemmän. Aiemmin lapsiaan kouluun, kavereiden luo ja harrastuksiin autolla kuljettaneet vanhemmat voivat turvallisemmin mielin antaa lasten kulkea yksin. Vähentäessään henkilöautoliikennettä hyvin toteutettu kevyen liikenteen väylä vähentää onnettomuuksia ja vaarantunnetta, kasvihuonepäästöjä, ilmansaastetta ja liikennemelua. Lisätessään kevyttä liikennettä hyvin toteutettu kevyen liikenteen väylä parantaa palvelujen saatavuutta, sosiaalisia kontakteja ja ihmisten terveyttä ja kuntoa. Samalla kevyen liikenteen oleellinen väheneminen kapealla ajoradalla helpottaa sekä henkilöautoilijoita että ammattikuljettajia.

ERITYISET PERUSTELUT

Yhdyskuntarakenne

Edellä mainitut yleiset perusteet toteutuvat parhaiten, jos kevyeen liikenteen väylä voidaan sijoittaa samalle puolelle asutuksen, koulujen ja muiden palvelujen, työpaikkojen sekä ulkoilun ja virkistyksen kannalta vetovoimaisten kohteiden kanssa, eikä kevyen liikenteen väylää tarvitsee kuljettaa ainakaan tasossa ajoradan yli.

Kaikki nämä seikat puoltavat kevyen liikenteen väylää maantien länsipuolelle:

• Asutuksen painopisteet, Mynämäen keskusta, Mietoisten kirkonkylä ja Asemaseudun taajama ovat maantien länsipuolella.
• Mynämäen koulukeskus, Asemaseudun koulu ja Tavastilan koulu ovat maantien länsipuolella.
• Jukon teollisuuslaitos ja taajamien muidenkin työpaikkojen pääosa ovat maantien länsipuolella.
• Ulkoilun ja virkistyksen kannalta merkittävä kilometrin tieosuus, Mynäjoen ranta kaupalta luonnoltaan hienolle ja virkistyksellisesti arvokkaalle Raukkaankosken niskalle, kulttuuri- ja rakennushistoriallisesti arvokas Raukkaan mylly ja saha sekä sen alapuolinen koski- ja jokinäkymä ovat maantien länsipuolella. Raukkaalla maantien länsipuolen ulkoilu- ja virkistysarvoa korostaa koskenniskalla jyrkän vastarannan luonnoltaan hieno Rauasvuoren rinne.
• Asemaseudun koulun ja Tavastilan koulun välille syntyy maantien länsipuolelle kevyen liikenteen väylästä, paikallisista jokisilloista ja pikkuteistä sekä käyntikohteista eri aineiden opetuksessa käyttökelpoinen kulkuverkosto.

Onkin erittäin perusteltua, että lainvoimaisten yleiskaavojen mukaisesti olemassa oleva kevyen liikenteen väylä Mynämäen risteyksestä Asemanseudun entisen kaupan kohdalle on rakennettu maantien länsipuolelle. On myös erittäin perusteltua ja myös maankäyttö- ja rakennuslain mukaista, että loputkin Mynämäen ja Mietoisten välisestä, kuntaliitossopimuksen mukaisesta kevyen liikenteen väylästä sijoitetaan maantien länsipuolelle.

Liikenneturvallisuus

Maantien länsipuolella kevyen liikenteen väylä parantaisi liikenneturvallisuutta huomattavasti enemmän kuin itäpuolella. Tämä ero johtuu pääosin suoraan edellä kuvatusta yhdyskuntarakenteesta ja olisi selvitettävissä alueella tehtävien auto-, pyörä- ja kävelymatkojen määräpaikkatutkimuksella. Koska vaihtoehtojen liikenneturvallisuusero on alan ammattilaisille itsestäänselvyys, ei kalliiseen matkojen määräpaikkatutkimukseen kuitenkaan ole tarpeen ryhtyä.

Liikenneturvallisuuden ongelmapaikkoja ovat käytetyimpien sivuteiden liittymät, jyrkät mutkat ja kaarteet, joissa on rajoitettu näkyvyys, paikat, joissa esiintyy tavallista enemmän tienylityksiä ja autojen pysähtymistä ja näiden osatekijöiden yhdistelmät.

Ongelmapaikat kasautuvat Raukkaalla vajaan kilometrin matkalla. Kannatamme toimenpidesuunnitelman esitystä nopeusrajoituksesta 40 km/t tälle osuudelle, esitystä ajoradan oikaisusta Raukkaantanhuantien liittymän pohjoispuolella sekä esitystä kevyen liikenteen väylän toteuttamista tällä ahtaalla osuudella välittömästi ajoradan reunassa reunakivellä korotettuna. Kevyen liikenteen väylä tulee kuitenkin sijoittaa ajoradan länsireunaan, jolloin saavutetaan itäreunaan verrattuna seuraavat edut liikenneturvallisuudessa ja ympäristössä:

• Tieoikaisun ulkopuolelle jäävä Raukkaantanhuantien pohjoispuolinen nykymaantien mutka voidaan lähes sellaisenaan hyödyntää linja-autopysäkkinä, muutaman auton levähdys/maisemapysäköintipaikkana ja kevyen liikenteen väylän osana. Näin tehden voidaan kevyen liikenteen väylä toteuttaa nykyisellä tiepohjalla heti kun maantie kaupan suunnasta kaartuu ennen mutkaa ensin oikealle lähemmäs jokirantaa. Samalla toimenpidesuunnitelmassa maantien itäpuolella oikaisu- ja kevyen liikenteen käyttöön esitetty tiealue voidaan käyttää pelkästään ajoradan kaarresäteen loiventamiseen (itäpuolen linja-autopysäkki sijoittuisi tässä Raukkaantanhuantien liittymän ja hyvin merkityn suojatien viereen).
• Raukkaan myllyn ja sahan tonttiliittymän kohtaa ei maaston korkeussuhteiden vuoksi voi korottaa, mutta ajoradan reunan siirtyessä 2,5-3m kauemmas tontilta ja näkemien kasvaessa kumpaankin suuntaan maantielle kääntyminen käy helpommin ja turvallisemmin.
• Sepäntien liittymän kohdalla kevyen liikenteen kummankin väylävaihtoehdon vaatima kokonaisleveys (väylä+ajorata) on sama. Lännen puolella reunakivellä korotettu kevyen liikenteen väylä lisää huomattavasti mutkassa autolla ajavien näkemäetäisyyttä ja parantaa sisäkaarteen jyrkkyyden tajuamista.
• Suistumisonnettomuudet mutkasta kohdistuisivat itäreunan, mutta ei länsireunan kevyen liikenteen väylälle.
• Vallaistentien liittymässä maantielle kääntyvän liikenteen näkemäetäisyys mutkasta tuleviin autoihin (ja päinvastoin) kasvaisi.
• Sijoittamalla korotettu kevyen liikenteen väylä Kurinantielle asti nykyisen ajoradan joen puoleiseen reunaan ja leventämällä ajorataa itäreunaltaan, kevyen liikenteen väylän merkitys jokivarren turvallisena maisemareittinä kasvaa.

Toimenpidesuunnitelma esittää kevyen liikenteen väylää toteutettavaksi ajoradan reunassa reunakivellä korotettuna Raukkaan lisäksi muutamassa muussakin kohdassa:

• Aseman kaupan ja Raukkaan välisellä osuudella, jossa on tontteja ja tontinreunaistutuksia, tämä maata säästävä ratkaisu olisikin perusteltu. Tontteja ohitettaessa voidaan käyttää myös ratkaisua, jossa kevyen liikenteen väylä toteutetaan nykyiselle tiepohjalle ja ajorataa levennetään vastaavasti. Käyttämällä tällaista ratkaisua ja sijoittamalla kevyen liikenteen väylä maantien länsireunalle tonttien ja jokivarren puut ja istutukset säilyisivät ja osuudesta muodostuisi pienimuotoinen ”rantabulevardi”.
• Kurivuorentien liittymästä etelään vastaava, länsireunalle sisäkaarteeseen nykyiselle tiepohjalle toteutettu reunakivellä korotettu kevyen liikenteen väylä ja ajoradan leventäminen ulkokaarteessa säästäisi tonttien puoleiset puut, istutukset ja toiminnot, loiventaisi ajoradan kaarresädettä ja parantaisi näkemäetäisyyttä.
• Samantyyppisen ratkaisun toteuttaminen Ruonkalliontien liittymän luona olevien rakennusten kohdalla toisi vastaavat hyödyt. Maantien itäpuolella kevyen liikenteen väylän ja tien puolelle avautuvan rakennuksen käytön välille syntyisi liikenneturvallisuusriski, länsipuolella kevyen liikenteen väylä kulkisi umpiseinän vieritse, eikä riskiä olisi.
• Mikkolan mäen ylittävän kaarteen kohdalla kevyen liikenteen väylän toteuttaminen reunakivellisenä nykyiselle tiepohjalle länsireunan sisäkaarteeseen ja ajoradan leventäminen vastaavasti ulkokaarteessa säästää ympäristöä, loiventaa kaarresädettä, parantaa näkemäetäisyyttä ja samalla sisäkaarteen tonttiliittymänkin liikenneturvallisuutta.

Toimenpidesuunnitelmassa on esitetty maantien ylittävät, keskikorokkeella varustetut suojatiet kohtiin, joissa kevyen liikenteen väylä on lainvoimaisten yleiskaavojen vastaisesti esitetty maantien itäpuolelle. Muita suojateitä ei ole esitetty.

Esitetyt keskikorokkeelliset suojatiet on sijoitettu kohtiin, joissa ei ole mitään muita yhdyskuntarakenteesta johtuvia maantien ylitystarpeita kuin se, minkä kevyen liikenteen väylän rakentaminen yleiskaavojen vastaisesti maantien itäpuolelle tulisi synnyttämään.

Mietoisiin syntyisi alle kahdensadan metrin päähän nykyisestä, tarpeellisesta keskikorokesuojatiestä, toinen pellolta pellolle johtava keskikorokesuojatie. Siinä missä nykyinen suojatie sijoittuu taajamaliittymään mäen päälle, jossa autojen on joka tapauksessa mielekästä hiljentää ja josta vähimmällä kaasuttamisella päästään alamäkeen normaalivauhtiin, siinä uusi suojatie tulisi peltonotkelmaan, jossa hiljentämisestä/pysähtymisestä palaaminen normaalivauhtiin edellyttäisi meluisaa kaasuttamista ylämäkeen.

Kun kevyen liikenteen väylä rakennetaan lainvoimaisten yleiskaavojen mukaisesti maantien länsipuolelle, ei ole liikenteellisiä perusteita tehdä toimenpidesuunnitelmassa esitettyä kahta keskikorokkeellista suojatietä. Sen sijaan on perusteltua rakentaa suojatiet paikallisen yhdyskuntarakenteen kevyen liikenteen turvaksi Raukkaantanhuantien liittymään ja Kurinantien liittymään. Näissä kohdissa esitetty 40 km/t nopeusrajoitus, mutkaisuus ja liittymät ovat muutoinkin laskeneet ajonopeudet alas.

MUUT NÄKÖKOHDAT

Edellä esitetty huomioon ottaen Toimenpidesuunnitelman luku ”Vaihtoehtoratkaisut” on ylimalkainen sekä yhdyskuntarakenteen, ympäristön, liikenneturvallisuuden, kevyen liikenteen ja myös autoliikenteen sujuvuuden kannalta tyhjänpäiväinen. Maantien länsipuolisen kevyen liikenteen väylän kustannusarvio esitetään hiukan suuremmaksi kuin maantien itäpuolisen vaihtoehdon ”tien siirron takia”. Edellä kuvattuun maantien länsipuoliseen vaihtoehtoon sisältyy kuitenkin vain sama tiensiirto Raukkaantanhuantien liittymän pohjoispuolella kuin itäpuolisessa vaihtoehdossa. Muutamilla osuuksilla länsipuolen vaihtoehdossa tierakennetta vain levennettäisiin 2,5-3 m, avoimilla tieosuuksilla kevyen liikenteen väylä olisi erillisenä. Katsomme, että kevyen liikenteen väylän rakentaminen maantien länsipuolelle on rakentamiskustannuksiltaan itäistä vaihtoehtoa halvempi ratkaisu.

Toimenpidesuunnitelman kustannusarvioihin ei ole sisällytetty maa-alueiden ja rakenteiden lunastus- ja korvauskustannuksia eikä salaojien uudelleen järjestelystä aiheutuvia kustannuksia. Nämä kustannukset ovat itäpuolisessa vaihtoehdossa suurempia kuin länsipuolelle sijoitettavassa kevyen liikenteenväylässä. Myös onnettomuuskustannukset ovat ennakoitavissa länsipuolisessa vaihtoehdossa pienemmiksi kuin itäpuolisessa.

Toimintasuunnitelman käsitys siitä, että lainvoimaisten yleiskaavojen ratkaisu sijoittaa kevyen liikenteen väylä maantie länsipuolelle olisi vain kaavan laatijan ja kaavan hyväksyneen valtuuston ja muiden viranomaisten ilmaisema taajamien välisen ”kevyen liikenteen väylän tarve”, ei ole maankäyttö- ja rakennuslain mukainen ja vähättelee kaavan laatijaa, sen hyväksyneitä luottamuselimiä ja viranomaisia ja väylää tähän asti yleiskaavan mukaisesti toteuttaneita luottamus- ja virkamiehiä. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kaavat muodostavat alueiden käytön suunnittelujärjestelmän. Yleiskaava esitetään kartalla. Kaavaan kuuluvat myös kaavamerkinnät ja –määräykset. Erilaisia ”tarpeita” selvitetään, esitellään, käsitellään ja hyväksytään kyllä monin tavoin ennen yleiskaavan piirtämistä kartalle. Mutta lain mukaan kartalle piirretty ja valtuustossa hyväksytty ”Yleiskaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa asemakaavaa sekä ryhdyttäessä muutoin toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi. Viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta yleiskaavan toteuttamista”.

Lopuksi kiinnitämme huomiota siihen, että useat kymmenet paikkakuntalaiset tienkäyttäjät ovat toimittaneet Destia Oy:lle 1.6.2009 periaatteiltaan samansisältöisen esityksen toimenpidesuunnitelman muuttamiseksi niin, että Mynämäen Asemaseudun ja Mietoisten kirkonkylän välinen kevyen liikenteen väylä rakennetaan maantien 1930 länsipuolelle.

Mynämäki 5.10.2009

Mynämäen-Mietoisten luonnonsuojeluyhdistys ry
Kari Ahtiainen, puheenjohtaja Terhi Linjos, varapuheenjohtaja 

Wirmo-seura ry
Marja Virpi, puheenjohtaja Eeva Rintama, sihteeri

Mietoisten kirkonseudun kyläyhdistys r.vireillä
Markus Niemistö, puheenjohtaja Sari Raimoranta, sihteeri 

Mietoisten Tavastilan koulun vanhempainyhdistys ry
Carita Niemistö, puheenjohtaja Susanna Marttila, sihteeri